Muutto ei ole koskaan maailman kivointa puuhaa. Tavaroiden pakkaus, kanto, purku ja järjestely voi olla sangen stressaavaa. Erityisesti jos tavaraa on, noh, paljon. Meidän muuton oli tarkoitus virallisesti tapahtua vasta tänään lauantaina. Isoin muuttokuorma tuotiin kuitenkin jo viikko sitten lauantaina ja siitä asti olemme uudessa kodissa asuneetkin. Muutto onnistui näin hyvin vain ja ainoastaan loistavien talkoolaisten vuoksi. On aivan uskomatonta, kuinka loistavaa porukkaa meillä on! Te siellä tiedätte kyllä keitä olette. Suurin kiitos kuuluu teille.
Remontointi
Mitään suurta remonttia emme lopulta alkaneet tekemään, vaikka hieman haaveilimme laattalattiasta kylpyhuoneeseen. Asoasunnoissa on se mukava puoli, että kustannuksia saa takaisin riippuen kuinka nopeasti asunnosta muuttaa pois. Koska tarkoitus on asua tässä muutama vuosi, olisi omaa pääomaa saanut mukavasti vielä takaisin. Kylppärissä ei kuitenkaan vikaa, vaan sen suurin ”puute” on vanhanaikaisuus. Kaiken kanssa kuitenkin oppii asumaan. Ajatus, ettei tämä ole loppuelämän koti helpottaa.
Suurin asia mitä asunnossa tehtiin, oli koko asunnon seinäpintojen maalaus. Pinnat haluttiin freesata ja tietenkin valita itse värit, edellinen maalari oli vetänyt koko asunnon maalarinvalkoisella eli tuttavammin Höyryllä (G497). Itse olen allerginen kissoille, joka entisellä asukkaalla asunnossa oli. Huolellinen siivous ja jalkalistojen irrotus auttoi kummasti ja seinien maalaus tehtiin samalla. Toistaiseksi en ole viikossa saanut suurempia oireita, joten siivous ja maalaus oli erityisen onnistuneet kissan hilseen poistamisessa.
Värivalinnat
Työhuoneisiin valittiin Tikkurilan Mulperi (H484). Osa olohuoneesta ja koko makuuhuone maalattiin Kaoliinilla (H497). Villinä korttina kodin muut valkoiset pinnat vedettiin Talvi-sävyllä (V503). Tätä sävyä jännitettiin eniten, koska ei lopulta otettu Tikkurilan Paperia, Höyhentä eikä Valkoista!
Villi kortti osoittautui kuitenkin hyväksi valinnaksi. Se on riittävän valkoinen, muttei niin valkoinen kuin Paperi. Paperi jouduttiin hylkäämään, koska kotimme ei ole uudiskohde ja karmit ovat listavalkoiset ja vähän kellertävät ajan myötä. Katto ei myöskään ole puhdas valkoinen, joten kontrasti olisi ollut liian suuri. Tikkurilan valkoinen näytti jopa likaiselta ja Höyhen oli turhan raskas niin suurelle pinta-alalle. Jäljelle ei jäänyt oikeastaan kuin Talvi. Talvi sopi lopulta meille tosi hyvin, eikä näytä lainkaan siniseltä!
Kaoliinista tuli myös sopivan rauhallinen. Hieman beige ja hieman harmaa, eikä liikaa kumpaakaan. Väri on mukavan rauhallinen, mutta selkeästi kuitenkin värillinen. Harmaista tämä ei todellakaan ollut ensin mielessä, mutta sävy toimi lopulta hyvin meidän etelään olevien ikkunoiden valon kanssa. Onneksi meillä oli monta värilastua! Opimme taas, että kaupassa on turha vielä tehdä päätöksiä ja, että tila ratkaisee aina viime kädessä.
Mitä seuraavaksi?
Toistaiseksi meillä on honeymoon menossa tämän uuden kodin kanssa. Kaksikerroksisuus ei ole vaivannut muuton jälkeen. Pesukoneiden kanto yläkertaan, yök, mutta nyt sekin alkaa jo unohtua. On itse asiassa mukavaa kun makuu- ja työtilat ovat ylhäällä ja oleskelutilat alhaalla. Katsotaan muuttuuko mieli kun kurakelit alkavat ja joudut kantamaan kuraista koiraa yläkertaan pesulle, hah!
Uuden kodin toiminnallisuus ja toimivuus tulevat siis testiin kunnolla vasta ajan kanssa. Vanhat huonekalut toimivat kuitenkin lopulta kivasti myös uudessa kodissa. Hankintoja on lähinnä tehty valaisin- ja verhopuolella. Suurin sortuma oli uusi Hakolan moon rahi isommassa koossa. Toimitus saatiin viikolle 5, joten odottavan aika on pitkä.
Nyt kuitenkin tutustutaan uuteen kotiin ja alueeseen. On ollut ihanaa lenkkeillä pitkästä aikaa metsässä ja työn tiimellyksessä on virkistävää vaihtelua katsella metsää. Korona-aikana, kun sosiaaliset kontaktit ovat muutenkin rajalliset, ei keskustan välitön puuttuminen ole vielä tuntunut pahalta. Kaupassa käydään kuitenkin edelleen autolla, koska ostokset ovat kerralla isommat. Kiperin luopuminen on ollut entisen kodin autotallista. Meidän rakas auto ei ole pitänyt näin kovista talvipakkasista ja tolppapaikka katoksessa on ollut jokseenkin kulttuurishokki kaikille.
Edessä on vielä vanhan kodin muuttosiivous, jonka jälkeen elämä keskustassa ja järven rannalla on todella ohi. Yllättävää, mutta suurta ikävää ja kaipuuta ei ole tullut. Elämä uudessa kodissa tuntuu hyvältä. Seuraavaksi kiikarissa kuitenkin siintää se oma tontti ja talo. Varsinkin pienen fiksailun jälkeen ajatus avaimet käteen toimituksesta on vain vahvistunut. Antaa osaavien ihmisten tehdä, me mieluusti maksetaan siitä kyllä. Hetken vielä muistaa, kuinka hankalaa on maalata aulaa ja porrastilaa!
