Miksi omakotitaloon?

Kerros- vai omakotitaloon?

Olemme yllättävän paljon kipuilleet ajatuksesta omakotitalo- ja kerrostaloasumisen välillä. Pohdinnoissa on myös käynyt niin paritalot, rivitalot kuin erillistalotkin. Luonteeltamme olemme kuitenkin lopulta aika all in or nothing eli jos kerran mennään niin mennään kunnolla tai ei ollenkaan. Se takaraivossa kutkuttava kauhu kauheasti paritalon naapurista, jonka kanssa on mahdotonta sopia mistään ei vain päästä otteestaan. Henkilökohtaisesti koen rivitaloasumisen olevan myös ikävä kompromissi, hieman toista ja vähän tätä: ei aivan omakotitalon omaa rauhaa, mutta vähän isompi neliöiltään kuin kerrostaloasunto.

Voi olla ehkä paradoksaalista, että valintoihin ovat jääneet ne toistensa vastakohdat. Ikäni kerrostalossa asuneena on yllättävän vaikeaa päästää irti sen helppoudesta. Viimeisen 10 vuotta olen asunut keskustan läheisyydessä ja ajatus näiden alueiden tarjoamien palveluiden luopumisesta, kävellen pääsee perille -mentaliteetista ja yksinkertaisen asumisen helppoudesta on vaatinut työstämistä.

Ensinnäkään en olisi koskaan voinut kuvitellakaan asuvani omakotitalossa. Nyt on jo eri ääni kellossa. Ajatus on lopulta kypsynyt takaraivossa puolivahingossa. Viime aikoina olen huomannut, että olenkin valmis luopumaan niistä välittömistä palveluista, keskustasta ja ihmisvilinästä – sillä saan tilanne jotain aivan muuta, yhtä huippua.

Entä se rakentaminen?

Vastatakseni kysymykseen – miksi omakotitalo? Että kuka hullu haluaa ryhtyä tässä tilanteessa rakentamaan ja vielä ensiasuntoa. Kyllähän minua ja meitä voi hulluksi haukkua. Ensinnäkin omakotitaloasuminen on alkanut tarjoamaan sitä jotakin muuta kaivattua: tilaa, yksityisyyttä ja rajattomia mahdollisuuksia. Olemme tilanteessa, jossa molemmat työskentelemme kotona. Olemme joutuneet toteamaan, että kolmio, vaikka iso onkin, on kahdelle kotona 80-100% työskentelevälle mahdoton yhtälö, jos toisen työ vaatii tiettyjä tietosuojavaatimuksia ja toinen on koko ajan palavereissa ja työ koostuu paljon puhelintyöstä. Yhden työhuoneen politiikka ei ole kestävä tai järkevä ratkaisu ja rasittaa niin mielenterveyttä, parisuhdetta kuin työtulosta. Olemme joutuneetkin venyttämään kukkaroa ja vuokraamaan erillisen liikehuoneiston työhuoneeksi.

omakotitaloasuminen on alkanut tarjoamaan sitä jotakin muuta kaivattua: tilaa, yksityisyyttä ja rajattomia mahdollisuuksia.

Elämän karu realiteetti onkin, että emme tule lapsettomana pariskuntana toimeen alle kolmen makuuhuoneen asunnolla. Tottakai vaatimuksemme ovat mukavuustekijöitä, eivätkä ole kaikille mahdollisia. Meitä voi kutsua elitisteiksi, hankaliksi ihmisiksi ja aivan liian vaativiksi. On kuitenkin niin, että näistä mukavuuksista maksamme ja olemme valmiita maksamaan. Tästä pääsemmekin siihen, että kuka nyt ei haluaisi asua Näsijärven rannalla penthousessa sadan neliön asunnossa muutaman sijoitusasunnon kera. Emme valitettavasti ole kuitenkaan miljonäärejä ja joudumme olemaan realisteja. Budjettimme ei ole rajaton ja olemme joutuneet tekemään päätöksen: kolmio keskustasta erillisen toimistotilan kanssa vai omakotitalo ympäryskunnasta.

Toistaiseksi emme ole valmiita luopumaan ajatuksesta, että molemmilla on oma työhuone. Kävimme muutamassa uuden talon näytössä, olimme jopa valmiita tekemään tarjouksen. Viime kädessä kuitenkin jo tiesimme, ettei tämä ole loppuelämän koti. Kun joskus sitten rakennetaan niin tehdään näin tai näin, tällaista ei ainakaan tehdä. Huomasimme, että olimme heti muuttamassa aivan uunituoreesta talosta asioita. Tietyt ominaisuudet eivät olleet riittäviä tai mielestämme käytännöllisiä.

Kävimme muutamassa uuden talon näytössä, olimme jopa valmiita tekemään tarjouksen. Viime kädessä kuitenkin jo tiesimme, ettei tämä ole loppuelämän koti.

Tulimme taas kysymykseen mitä haluamme. Kerrattakoon, että makumme on vaativa. Haluamme ominaisuuksia, joita ei tuntunut olevan saatavilla tai jos oli, niin sitten se toinen tai kolmas tai neljäs toive puuttui. Tästä alkoikin kypsyä ajatus rakentamisesta. Mitä jos olisikin mahdollista saada kaikki järjen ja budjetin rajoissa? Siitähän tämä ajatus lopulta kypsyi. Kukaan ei suunnittele hyvää taloa päivässä.

Olen lukenut paljon blogeja ja sosiaalisen median kirjoituksia mitä muuttaisit rakentamastasi talosta. Ensitöikseni haluaisin välttää tämän. Tottakai kaikkea ei voi käytännössä kokeilla, mutta hyvä suunnitelma on puoliksi tehty. Mikäli ajatuksilleen ja toiveilleen antaa aikaa, toivon, että lopulta käteen jää suunnitelma talosta, joka on käytännöllinen, kotoisa ja omien haaveiden täyttymys. Tällä hetkellä tilanteemme ei ole sellainen, että suuntaisimme tonttikaupoille. Ensinnäkin meiltä puuttuu SE tontti. Tämä onkin aivan oma lukunsa ja ansaitsee postauksen jos toisenkin.

Nyt haaveillaan talosta, sen funktioista ja kuinka saada ne kaikki tuhat ja sata ideaa paperille ja joskus sinne arkkitehdin ja rakennuttajan pöydälle.